Matka kotisatamasta määränpäähän

Pikakelaus pähkinänkuoressa siitä miten matka määränpäähämme, Perthiin sujui.

Reilu viikko oltu Australiassa. Suomesta lähdettiin matkaan Turusta, sieltä iltalaivalla Tukholmaan. Tukholman päässä sumpailtiin itsemme Arlandan kentälle. Se oli sikäli erittäin helppoa, että Silja Linen terminaalin läheltä menee metro Central stationille, mistä taas pystyy hyppäämään Arlanda Express nimiseen junaan. Sillä junalla sitten vaan köröttelee oikeen terminaalin kohdalle. Erittäin helppoa etten sanoisi. Ja syy siihen miksi lähdettiin juuri Tukholmasta oli se, että sieltä oli halvat lennot. Ensinhän meillä oli Norwegianin lento iltapäivällä Tukholmasta Bangkokiin. Halpalentoyhtiö kun oli, niin ei tietenkään saatu mitään ruokaa lennolla. Maksusta ois tietty saanu, mutta nuukailijoina otettiin omaa evästä. Ja Arlandalla syötiin ihan kunnon sapuskat ennen lentoa, nii sillä pärjäs jo pitkälle. Perillä Bangkokin lentokentällä sitten hengailtiin 12 tuntia. Aika meni yllättäen kivuttomasti ja nopeasti nukkuessa ja syödessä. Meillä oli siis kaksi eri lentoa, eli esimmäinen välille Tukholma- Bangkok ja toinen Bangkok- Perth. Tämähän on sikäli riskaabelia, jos lentoihin tulee jotain muutoksia, rinkat katoo yms., koska lentoyhtiöt ei oo siitä silloin vastuussa, kun on ite säätäny jatkolentonsa.  Bangkokista meillä oli siis lento Perthiin, sisätäen välilaskun singaporessa. Rinkat checkattiin Perthiin asti jo Bangkokissa, niin niitä ei tarvinu siellä välilaskun aikana ettiä ja retuuttaa mihkään. Singaporen kentällä oltiin osimoilleen 4 tuntia. Perillä Perthissä oltiin aamulla seittemän aikaan ja ei todellakaan ollu mitään ruuhkaa. Kaikki oli etukäteen pelotellut, että maahantulo Australiaan on vaikeeta, mutta todellisuudessa meiltä ei kysytty yhtään mitään missään vaiheessa, passi skannattiin ja sanottiin, että tervetuloa. Eli todellisuus ei ollut niinkun Australian rajalla-ohjelma, ainakaan meidän kohdalla.

Ikinä ennen ei oltu laitettu ruumaan rinkkoja ja siinä vähän mietittiin, että mitä ja miten niiden kanssa kannattais tehdä. No ei me sitten lopulta muuta tehty kun solmittiin kaikki narut ja käärittiin ne roikkumasta pois. Lantiovyö käännettiin silleen nurinpäin/etupuolle ja solki kii. Tukholmassa meidän piti laittaa ne johki special luggage linjalle, mutta Bangkokissa ne meni ihan samaa linjaa, ku muiden laukut.

Kohteessa, taustalla Swan river ja Perthin korkeimmat tönöt

Kohteessa, taustalla Swan river ja Perthin korkeimmat tönöt

Tallennettu kategorioihin Reissussa | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Asiana raha ja terveys

Nämä kaksi asiaa nyt ei varsinaisesti liity toisiinsa, mutta yhdistän nyt nämä kaksi aihetta, eli sen kuinka paljon meillä on mennyt rahaa reissun valmisteluun ja toinen asia on itsestä ja terveydestä huolehtiminen tien päällä.

Tähän olen listannut mihin meillä on mennyt rahaa ja kuinka paljon ja oon joihinkin laittanut milloin mikäki juttu on tehty.

  • WH-viisumit 586€ (kahdelle hengelle) tammikuu -15
  • Deuter rinkka 270€ tammikuu -15
  • Lennot 848,28€ (kahdelta hengeltä) tammikuu -15
  • Tabletti näppäimistötelakalla 289,00€ (ei ollut vielä olemassa, ostettiin halpa ettei tarvi itku kurkussa varoa ja pelätä sen puolesta. Samoin todettiin, että läppäri liian iso ja painava mukaan otettavaksi.)
  • Laivamatka Tukholmaan aamiaisineen 58,00€ (Lennetään siis Tukholmasta)
  • Japanin aivotulehdus rokotukset  yht. 512,00 € (eli 4×128€, molemmille 2 piikkiä) maalis- huhtikuu -15
  • Matkavakuutukset Fenniasta molemmille yht. 680,00€
  • Hostelli varausmaksu 25,00€
  • Varasto kesäkuun alusta alkaen 13kk 468€
  • KV-ajokortti toiselle meistä noin. 50€, touokuu -15
  • Kaikenlaiset muut ostokset ja hankinnat 798,,67

Rahaa mennyt siis yhteensä 4534,95€.

Tuo kaikenlaiset muut ostokset ja hankinnat pitää sisällään mm. 12kpl/ kuukauden yötäpäivää piilolinssit. E-pillerit, jotka tosin eivät tule riittämään koko reissua, eipä voi lääkäri kirjoittaa niin pitkää reseptiä. Saa nähdä sitten mitä tehdään, kun ne on lopussa. Tähän summaan sisätyy myös pienemmät varustehankinnat (joitakin niitä olen esitellyt aiemmassa kirjoituksessani kilpavarustelua) ja  seuraavaksi esittelemäni itsehoito/lääkintälaukku kamat.

 

CIMG0281

Retkeilijän ensiapulaukku tosiaan hankittiin, Siel oli mm. ensiapuohjeet, kolmioliina, puhdistusainetta, ensiside, laastaria, sakset, pinsetit, palovammageeliä, nämä nyt ainakin. Eli nuo kamat tuossa ton laukun edessä. Ja sitten tuossa vasemmalla on lisäksi särkylääkettä, rakkolaastareita, vähän lisää laastaria, perusvoidetta, käsidesiä, pantyson voidetta (auringonpolttamiin ja hyönteisten puremiin), ja septidin haavanpuhdistusainetta. Muutamat rela maitohapot varmaan vedetään nassuun ku lähtetään, mut en usko et ois välttämätöntä. Nii ja sit tietty rokotukset hoidettii kuntoon, molemmil on nyt kaikki perusrokotukset ok ja sen lisäks ab hepatiitti ja japanin aivotulehdus. Lienee vähän ylireagointia tuo japanin aivotulehdus, mutta mä olen kaikkien hyönteisten suosikkikohde niin en halua riskiä ottaa, kun ei vielä tiedä missä luhataan. Oisittepa nähneet sääreni Thaimaan reissun päätteeksi…

Kaikenlaista muutakin hommaa on saanu tehdä, eli myytiin sohva, koska ei mahdu vuokrattuun varastoon. Tehtiin muuttoilmoitus ja samalla ilmoitettiin Kelaan, että oleskellaan väliaikaiseti ulkomailla (ne haluaa sen tietää) ja pyydettiin, että oikeus Suomen sosiaaliturvaan säilyy. Vaikka kumpikaan ei ole kelan kanssa missään tekemisissä halutaan tehdä niinkuin oikein on. Vaikka monien mielestä se on turhaa ja sen ei pitäisi kellekään kuulua oletko kuussa vai maassa ja missä maassa olet, jos et tukia ynnä muita etuuksia nosta. Eli Suomen sosiaaliturva on asumisperusteinen ja sen voi menettää, jos on kauan ulkomailla. Alle vuoden reissuissa sen ei kuitenkaa pitäisi mihkään kadota.

Työt on loppu ja työtodistus saatu. Vuokrasopimus on sanottu myös irti ja netti. Kaikki mahdolliset laskut on laitettu tulemaan suoraan nettipankkiin. Eli sitä myöten selvää alkaa olla. Kotivakuutus sanotaan vielä irti ja ilmoitetaa isännöisijälle, että ei kohta enää asuta tässä talossa.

Vimmattu työpaikkojen syynääminen netistä on myös alkanut. Ei siit kuitenkaa jaksa stressaa vielä ihan hirveesti. Ehkä sitte pelipaikoilla vähän enemmän.

Täs nyt oli suurimmat jutut, jotain ehkä unohdin…. 😀 eikä ihme, olihan sitä jo tossakin.

Kertokaa toki, jos jotain oleellista on mielestänne jäänyt uupumaan.

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Vähiin käy ennen ku loppuu!

Tervehdys! Oon vähän laiskan puoleisesti päivittäny tätä blogia, mutta eipä tässä hirveesti ole tapahtunut viimesen kuukauden aikana reissuun liittyviä juttuja. En ole viittynyt tehdä tikusta asiaa ja kirjotella vaan lämpimikseni.

Tämäkin on lähinnä tilanteen päivitystä, eli päivät vähenee ja lähtö lähenee. Olen töissä enää kuukauden, siis fiilis on ihan uskomaton, koska kuukausi tuleen meneen niin nopeesti ettei sitä edes ehdi tajuta. Lähdetään reisuun juhannuksen jälkeen, joten kesäkuun kolme ekaa viikkoa on varuttu läksiäisille, kämpän kasaaan laittamiseen, sukuloimiseen ja viimehetken järjestelyihin ja panikointiin. Ja tietty juhannuksen viettoon.

Aina kun on joku matka eessä ja varaukset tehtynä sitä alkaa väkisinkin pelottaa, että joku menee vikaan ja reissuun ei pääsekään lähtemään. Esim. lento perutaan,  jalka menee poikki tai jotain muuta vastaavaa. En tiedä onko ihan hassua pelätä tämmösiä. On varmaan, mutta en vaan voi sille mitään että stressi on ikuinen ja alati mukava kulkeva kumppanini.

Valmistelut alkaa oleen hyvällä mallilla. Lennot on ollu varattuna jo tammikuusta. Momondo oli mun mielestä mahtava hakukone lentojen ettimiseen. Siinä kun on pylväät mitkä näyttää halvimmat päivät. Ite koin sen ainaki kovin näppäräks. Varsinkin kun en aina oo maailma kärsivällisin ihminen ja jaksa montaa tuntia ja päivää käyttää asioiden tutkimiseen. Samoin WH-viisumi molemmille on hankittu silloin tammikuussa. Sekin oli mitä helpoin prosessi ikinä. Eli netissä vaan täyttelit pari lomaketta ja vastailit kysymyksiin, maksoit viisumin ja tunti pari sen jälkee sähköpostiin oli tullut ilmotus, että homma kunnossa. Viisumi on siis ”sähköinen” eli siitä ei tuu mitään erillistä merkintää passiin, vaan sen näkee sitten elektronisesti passista. Varasto on kamoille katottuna valmiiks, me siis ei myydä kaikkea meidän omaisuutta vaan viedään ne vuokrattavaan varastoon. Varasto on huikeat 3,4m2 ja maksaa 39€/kk. Vähän ihmettelen, että miten nämä kamat sinne mahtuu, mutta näin on väitetty että tuommonen koppi riittää, jos on kyse pienen kaksion tavaroista. Asutaan siis tällä hetkellä vuokralla ja vuokrasopimus sanotaan irti enne ku lähetään. Vakuutukset on myös hankittu ja siitä hankinnan ihanuudesta ja kamaluudesta kirjoittelin aikasemmin ja sen pääset lukeen tästä: Voihan matkavakuutus. Eikö siinä ne suurimmat ja tärkeimmät hommat ole jo lueteltuna.

TO DO- lista alkaa oleen lyhyempi, kuin mitä se alussa oli. Toki paljon vielä tekemättä, mutta ainakin tiedetään mitä tehdään.  Suosittelen kaikille muuten pitämään listaan asioista joita tarvii tehdä ja joita on jo tehnyt. Meillä se on muokkautunut koko ajan ja aivan uusia juttuja on noussu mieleen mitä ei alussa osannu ees ajatella. Se on ollu todella kätevä! Ollaan siihen myös samalla kirjattu kaikki menot ylös mitä meillä on menny tähän reissun valmisteluun. Mutta sitten lähempänä lähtöä tai viimeistään sit ku ollaan reissussa kerron, että kuinka paljon meillä meni rahaa ja mitä mikäkin on maksanu.

Mut nyt asiasta kukkaruukkuun. Niin ihanaa, kuin matkustaminen onkin välillä tulee hetkiä kun ei ole tekemistä ja tarvii ”tappaa” aikaa esim. lentokentällä tai muuten vaan pelkkä oleilu ja maailman ihmettyly alkaa tylsistyttää. Me otetaan siis muutamat reissuviihdykkeet mukaan. Kaikki on melko pieniä ja kevyitä.

CIMG0275

Eli mukaan lähtee ainakin pelikortit, yatzy-nopat, sudoku/ristikkolehti, ja frisbee. Niinkun sanoin niin nämä eivät kokonsa puolesta vie paljoa tilaa ja ehdottomasti plussaa siitä, että toimivat ilman sähköä ja wi-fiä. Ei paljon tarvii paikkaa ja aikaa miettiä, kun nämä toimii.

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Henkinen valmistautuminen

Ajattelin nyt tän materiaalisen ja fyysisen varustautumisen rinnalla pohia vähän tätä mentaalipuolta myös. Tämä jää usein liian pienelle huomiolle, siis ainakin mun mielestä. Eikö se mene jotenkin niin, että sielu matkaa kävelyvauhtia ja jos sä lennät päiväs maapallon toiselle puolle niin siin voi miettiä, et koska se sielu tulee perässä.

Eiköhän tommonen reissuun lähteminen ennen kaikkea ole just henkisen puolen homma. Sitä pitäisi itse kunkin välillä pysähtyä ja kuulostella niitä omia fiiliksiä sen kaiken tohotuksen keskellä. Väitän, että sen pohtiminen on vähintäänkin yhtä tärkeetä ku se montako sukkaparia tai toppia pakkaat mukaan. Ensiksikin tommoselle pitkälle reissulle kun lähtee on mun mielestä syytä muistaa, ettei se elämä voi olla reissussa (eikä se todennäkösesti tuu olemaan) pelkkää mannapuuroo ja mansikkaa koko aikaa. Sitä se ei oo täällä koto Suomessa niin tuskin se on sitä kauempanakaan. Toki aivan mahtavaa, jos teikäläisillä näin on!

Pitkissä reissuissa on se hyvä puoli, lyhyisiin verrattuna, että koko aikaa ei oo kauheet suorituspaineet päällä. Parin viikon lomalla tai vaikka vaan viikonlopun yli kestävällä reissulla on yleensä niskaan ladattu jäätävän tiukka aikataulu ja miljoona kohdetta, johon tulee ehtiä. Siis sehän nyt olis vallan kamalaa, jos ei ehtis näkeen ja kokeen aivan kaikkee mahdollista. (Huomaa pieni sarkastinen väre). Eli varsinaiselle olemiselle ei jää hirveesti aikaa ja jos hetken rentoutuu nii silloinki stressaa, että nyt pitäis tehdä sitä ja tätä ja ennen kaikkee olis vähän niinku pakko olla tosi kivaa, mahtavaa ja fantastista koko ajan. Tai sitten se vaan oon minä, joka on tämmönen, mutta en usko olevani ihan yksin tämmösten fiilisten kanssa… Pitkillä reissuilla, ehtii ottaa rauhallisemmin, mutta väistämättä ”arki” lävähtää väkisin jossain vaiheessa päin naamaa.

Keitettiin hernaria Suomi siskojen kans koti-ikävää lievittämään.

Keitettiin USAssa hernaria Suomi siskojen kans koti-ikävää lievittämään.

 

Meistä kahdesta, siis minusta ja avopuolisostani, minä oon ollu tien päällä enemmän. Oon vaihtanu kimpsuine paikkaa monesti ihan Suomen sisällä tehnyt lyhyempiä reissuja sinne ja tänne (katso blogin takana), sekä asunut Skotlannissa ja Yhdysvalloissa. Ja siksi mua ehkä jännittääkin enemmän, kun oon kokenu kaiken ennenkin ja tiedän mitä saattaa olla edessä. Ekan kerran, kun kuulin sanan kulttuurishokki olin, jossakin AMKin järjestämässä vaihto-oppilaiden orientaatiossa. Ensin mä varmaan ajattelin, että just joo onpas hölynpölyä ja hohhoijjaa. Se oli silloin se ja en vielä tiennykään yhtään mitään kyseisestä asiasta. En nyt ala tässä sitä kulttuurishokkia määrittelemään, kun ei tää ole mikään tieteellinen kirjoitus. Asiasta tietämättömät ja kiinnostuneet voi siitä hakea tietoa ja lukea itsenäisesti lisää.

Eipä tässä kovin kauaksi kotoa tarvi lähteä ja voit havaita jo huomattavia eroja ja kulttuurishokin vaara piilee. Suomessa en oo koskaan kokenu mitää shokkia, vaikka tääläkin näitä eroja esim. ihmisten, tapojen ja ruokien välillä on paljon. Hyvänä esimerkkinä lienee se, että kysyin tietämättömyyttäni lappalaiselta kaveriltani hänen porojensa määrää. Siis eihän tommosta voi kysyä! Sama kun hän ois puolestaan kysyny paljonko mulla on tilillä rahaa. Samantapasia ”tyhmiä” ja ”noloja” mokia tulee tehtyä tietämättättään, kun on itselle vieraassa kulttuurissa. Esimerkiksi Amerikkalainen ystäväni valisti minua, ettei Yhdysvalloissa ole soveliasta käyttää sanaa toilet, kun tiedustelee WC:n sijaintia. Oikea tapa on tiedustella restroomia tai bathroomia paikasta riippuen. Ja sitten taas Skotlannissa toilet-sana oli aivan ok. Skotlannissa kahden kaljan tilauksen yhteydessä tulee olla tarkkana, ettei vaan sormilla näytä vääriä käsimerkkejä tiskillä. Kaikki nämä asiat olin oppinut vasta, kun olin ensin mokannut. Eipä nämä nyt niin suuria juttuja ole ja ulkomaalaisena pääset monissa tilanteissa pälkähästä. Paikalliset kyllä ymmärtää ettet tiedä kaikkee, mutta mun mielestä tätä ”olen ulkomaalainen” korttia ei saa käyttää väärin hyväkseen. Kuitenkin monet mokat voi välttää perehtymällä kohdemaansa kulttuuriin ja kaiken moisiin tapoihin etukäteen. Eli kunnioitetaan ja arvostetaan toisten kotimaata perehtymällä asioihin.

Tutustu maan historiaan!

Tutustu maan historiaan!

Itse asuin reilun vuoden jenkeissä ja muistan alussa vaan miettineeni ja kummastelleeni monia Amerikkalaisia juttuja ja tapoja, enkä miettinyt sitä mitä ne ajatteli musta. Vasta vuoden jälkeen tajusin miten OUTO ja KUMMALLINEN mun on täytynyt niiden mielestä olla. Ja jälkikäteen mieleen tuli monia tilanteita missä oon varmasti ollu varsinainen alien niiden mielestä. No perse eellä puuhunkin voi mennä, mutta ehkä helpompikin keino on olemassa.

Yritä ymmärtää ja päästä sisälle paikallisten elämään.

Yritä ymmärtää ja päästä sisälle paikallisten elämään.

Loppujen lopuksi kaukana tai (lähempänäkin) viereella maalla moni asia on toisin. Maisemaa muokkaa erilaiset kasvit ja eläimet, sääilmiöt ja maastonmuodot. Maitopurkit näyttää erilaiselta ja kaikki muutkin tuotteet on kaupoissa kummallisissa purkeissa ja papereissa. Telkkarista ei tuu yhtään suomenkielistä uutista tai ohjelmaa ja iltapäivälehdessä ei kerrota sulle tutuista asioista ja ihmisistä, kuten Matti Nykäsestä tai politiikan kohuista. Kaikki asiat tarttee hoitaa muulla, kun omalla äidinkielellä. Uusille ulkomaalaisille kavereille on vaikee kertoo ja ilmaista asioita just niinku haluais ja puheesta jää kakkoskielellä puhuttaessa tietty sävy pois. Ei siis ihme, että välillä turhauttaa, ketuttaa, ärsyttää ja itkettää ja on ikävä. Tarttee siis muistaa pitää yhteyttä läheisiin ja kavereihin silloin, kun elämä on mannapuuroo ja mansikkaa, että niille voi soittaa hyvillä mielin silloinkin, kun tulee suru puseroon ja koti-ikävä kalvaa mieltä.

Tiedä minkälaisia eläimiä luonnossa voi tulla vastaa. Kuvassa vauva alligaattori, jos ei näy. :)

Tiedä minkälaisia eläimiä luonnossa voi tulla vastaa. Kuvassa vauva alligaattori, jos ei näy. 🙂

 

Erilaiset maisemat ja ilmasto. Toisinaan kiehtoo, toisinaan ärsyttää.

Erilaiset maisemat ja ilmasto. Toisinaan kiehtoo, toisinaan ärsyttää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka Australia ei näin ensiksi vaikuta kovin erilaiselta, niin uskon ja tiedän sielläkin olevan monta hämmästyksen ja kummastuksen aihetta.

Jutusta tuli taas pitkä ku nälkävuosi, mutta yritin keksiä kivoja kuvia joukkoon, nii katottehan ainakin ne.

 

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Money money money

I work all night, I work all day, to pay the bills I have to pay
Ain’t it sad
And still there never seems to be a single penny left for me
That’s too bad
In my dreams I have a plan”

Abban biisissä sanat jatkuu näin,
”If I got me a wealthy man
I wouldn’t have to work at all, I’d fool around and have a ball…”

mulla on vähän toinen tyyli tohon rahan hommaamiseen ja se on säästäminen, koska miestä en vaihda, niin yhdessä kiristetään vyötä.

Jutun aiheena siis raha.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, käydään molemmat töissä ja siten rahoitetaan reissumme. Tehdään siis molemmat ihan perusduunari hommia, eli palkka ei hivo taivasta eikä siitä jää paljon säästöön ellei ole vähän Roope Ankka luonteeltaan. Jotkut epäileväiset ihmiset ovat ihmetelleet, että miten ihmeessä meillä on ylipäätään varaa lähteä. Väitän, että jokaisella on mahdollisuus. Se vaan saattaa vaatia vähän ”uhrauksia” ja asioiden laittamista uuteen tärkeysjärjestykseen.

Mistä sitä sitten tarvitsee luopua ja missä pystyy säästämään?
Yksinkertaisesti kaikessa. Tässä kuitenkin meidän nuukailun pääpointit.

Alotettiin meidän nuukailu oikeestaan jo ennen kuin tiedettiin tästä meidän Australia aikeesta. Alettiin säästää viime syksynä, koska silloin meillä oli tiedossa joulukuun kahden viikon Thaimaan loma. Haluttiin säästä, koska molemmille se kaksi viikkoa oli palkatonta lomaa. Ruoka kuluista säästäminen oli itsestäänselvää. Syksyllä alettiin seuraamaan miten paljon meillä meni rahaa ruokaan ja juomaan kuukaudessa. Sisältäen kaupassa käynnit ja ravintoloissa nautitut. Summat oli mielestäni sen verran järjettömiä, että totesin meidän käyttävän aivan liikaa suusta sisään menevään tavaraan. Sen jälkeen otettiin meidän mielestä tiukahko budjetti käyttöön 80€/vko/2hlön ruoat. (Välikommentti tähän: Kumpikaan meistä ei ole kovinkaan pieniruokainen ihminen. Molemmilla melko fyysinen työ ja sen lisäksi mies on urheiluhullu.) Summa saattaa joillekin olla suuri ja toisille taas pieni. Mieti itse mikä sulle sopii.

Viikkobudjetti päätöksen jälkeen kirjattiin taas kaikki ostot ylös ja niiden piti pysyä budjetissa. Onnistua voi vaan, jos on valmis luopumaan ruoallisista ja juomallisista yllellisyyksistä. Ennakointi ja suunnittelu on tässä kaiken a ja o. Kauppaan mennään vaan listan kanssa, ostetaan vaan mitä listassa on ja viikon ruoat kerralla. Kaikkia ruokia syödään kaksi päivää kerrallaan. Ja kaikki syödään niin, että valo lähes (jota ei muuten meidän jääkaapis edes ole) itkee yksinäisyyttään jääkapis, kun seuraava kauppapäivä on käsillä. Näin toimien ainakin meillä kaupassa käynnit vähenee ja heräteostosten määrä pienenee., Suunnittelee kaikki etukäteen. Ole valmis syömään myös purkkihernaria ja kaurapuuroa! Ja tietty välttele pikkukauppoja ja suosi isoja marketteja.

Älä osta itsellesi mitään! (Poislukien tietysti matkaan liittyvät hankinnat, joita ilman et voi lähteä.) Osta vain ne mitä välttämättömään henk koht hygieniaan tarviit. Uskoisin, että rätei ja lumpui meiltä kaikilta Finskeiltä löytyy ihan kiva määrä kaapista ja vanhoilla lumpuilla voi maleksia täälä räntäsateessa aivan hyvin. Pitää vaan pitää mielessä kirkkaana miks vaatteet on niin ”so last season” ja samalla naapurin Pirkko vetelee Luis Vuittoneita yms. Mut tuskin Pirkol on sitten varaa reissaa tai jos reissaa ni sil on varmaan vaan finanssit jostain syystä paremmal tolal ku sulla, mutta älä siitä katkeroidu. Kovalla työllä ja omin pikkukätösin hommatut jutut tuntuu vaan nii paljon paremmalta, kun semmonen minkä saa ilman ponnisteluja. Eli en muista, koska oisin ostanu itelleni vaatteita. Tai siis Thaimaassa hankittuja toppeja ja pöksyjä ei tiettykää voi laskee tähän mukaan. 😀 Siis korjattakoon tähän, että ostanut Suomessa. Uuden töppöset menin ostaan ja ne makso 100€, mutta nää on tarkotus vetästä jalkaan, kun reissulle lähetään.

 

Höllensin sen verran kukkaron nyörejä, että sain nämä itselleni. Reissulenkkarit!

Höllensin sen verran kukkaron nyörejä, että sain nämä itselleni. Reissulenkkarit!

Sitten tietenkin myy roinaa. Käy läpi kaapit ja vie vaatteita kirppikselle. Et saa niitä kaikkia kuitenkaan mukaan! Samoin myy kaikkee muuta mahdollista, mille sulla ei oo ollu käyttöö pitkään aikaan. Esimerkiks kirjoja, leffoja, huonekaluja jne. Muutama kymppikin on kotiin päin!

Pidä semmonen kampaus, mitä ei tarvii olla kerran kuukauden muokkaamas kuosiin, ellei joku tee sitä sulle ilmasiks. Pyri eroon muistakin kauneudenhoidon turhakkeista, ne maksaa ihan sikana. Onneks ollaan molemmat ”luomuja” eikä tarvita mitää ihmeellisyyksiä. Näytetään suurimmaks osaks aikaa kumminki ihan ihmisiltä ja kehdataan kulkee päivänvalos. En mä silti meikkaamisesta oo luopunu, (se siitä luomuudesta) eli ihan tappiin asti en vedä säästämistä.

Vähennä ravintolareissujen määrää. Meillä tuo sinänsä oli erittäin helppo homma, kun ei oikeestaan baareissa käydä ikinä ja syömässäkin melko harvoin. Tämä ihan pelkästään siitä syystä, että oon vuorotyössä ja yhteisiä vapaita on harvoin.

Keksi tekemistä, mistä ei tarvii maksaa.

Täytyy kumminki muistaa, että ihan tyystin kaikkee ei voi lopettaa tai voi tietty, mutta onko se enää kivaa ja välttämätöntä? Välillä pitää tuulettua ja elää siinä samalla, kun odottaa matkaa. Montaa kuukautta me ei ainakaa jakseta ellei välil tehdä jotai ”spesiaalia” kuten nyt on tän säästöprosessin aikana käyty yhdel risteilyllä, kerran leffassa ja seuraavaks mennää johkin syömään. Tarvii olla jotain pientä mitä odottaa siinä arjen ja säästämisen keskellä, ettei se koko focus oo vaan siellä kuukausien päässä. Muutamasta kympistä reissubudjetti ei voi eikä saa jäädä kiinni. Elämästä pitää nauttia myös silloin kun se tapahtuu eli nyt.

 
”Money, money, money
Must be funny
In the rich man’s world
Money, money, money
Always sunny
In the rich man’s world
Aha-ahaaa
All the things I could do
If I had a little money
It’s a rich man’s world”

 

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kilpavarustelua

Terve taas. Mulle alkaa ihan oikeesti tulla pikkusen stressiä. Haluisin jo lähtee enkä ollenkaan hoitaa näitä ennen matkaa tapahtuvia käytännön kuvioita. Tuntuu ettei asiat etene ollenkaan. Tai eipä tässä paljon voi tällä hetkellä tehdä, muuta kun odottaa. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä.

Ja rojuistahan pitäis päästä eroon, eikä päinvastoin…

Nyt mä kerron vähän siitä mitä me ollaan menty hankkimaan. Eli ollaan hankittu matkalle muka niin elintärkeitä tavaroita. Ei oikeesti hajuakaa tarvitaanko näitä romppeita mihkään, mut sen näkee sitte. Kaikki kumminkin joka paikas näitä suosittelee mukaan otettavaks ja kyllä mun maalaisjärkikin sanoo, ettei nää nyt ihan turhimmasta päästä ole. Eihän sitä ikinä tiedä mihin me reissulla eksytään ja saattaa tulla tarpeeseen. Tarkotus on kumminki reissata Aasiassakin, jos vaan budjetti antaa myöten.

Aikasemmin kerroinki jo meijän rinkoista. Lue siitä täältä rinkka-se-varusteiden-kuningasko

Elikkä hankittiin sitten semmonen silkkimakuupussi molemmille, eli 2kpl. Tilattiin ne spr:n verkkokaupasta ja hintaa tuli postikuluineen 89,50€. Se on joidenkin Vietnamilaisten osuuskunta naisten tekemä, eli rahat meni varmaan ainaki osittain hyvään tarkotukseen. Joten vaikka pussit jäis käyttämättä, niin ainaki ostamisesta tuli hyvä mieli. Nukkuessa pitäis olla kylmässä lämmin ja lämpimäs kylmä. Ja vaikka tuol pussis ei koskaa nukkuiskaan, niin eiköhän sitä voi käyttää moneen muuhunkin tarkotukseen, kuten vaikka torkkupeitoks lentokentällä yms. Se kun ei kumminkaan paina mitää ja mahtuu vaikka takin taskuun, joten sen puolesta ei vie tilaa.

Silkkimakuupussi

Sitte hommattiin ihan  Bahco monitoimityökalu Motonetistä ja sillä ei ollu hintaa kun vaivaset 10,90€. Eli ei tuu siitäkää paha mieli, jos jää käyttämättä. Mut semmonen nyt on hyvä olla, jos tarvii akuutisti alkaa tekee korjauksia vaatteisiin, kenkiin tai muihin varusteisiin, tai ihan mihin vaan. Kyllähän joku Leatherman ois ollu hieno ja siisti ja vaikka mitä, mutta ei me nyt kummiskaa olla mitään MacGyvereitä ja aleta rakentaa potkulaudasta lenkokonetta, niin saa tuo Bahco ajaa asiansa meijän tarpeissa.

 

En tiedä sainko kaikki härpäkkeet tosta auki, mut tommonen toi nyt on.

En tiedä sainko kaikki härpäkkeet tosta auki, mut tommonen toi nyt on.

Sitte tähän pääsee viimetteks meijän rahavyö. Ostin sen e-ville nettikaupasta ja makso vissiinki 5€. Eli ei hinnalla pilattu sekään. Vaikuttaa oikeinkin hyvältä ja sinne mahtuu passit, kortit ja rahat. Tätä en usko, että Ausseis tarvitaan hirveesti, mutta kuten sanottu ei ikinä tiedä mihin reissu meidät vie nii saa sitten nukuttua kun laittaa ton vaatteitten alle. Molemmat voi ummistaa molemmat silmät samaan aikaan.

Tämä on VYÖLAUKKU, ois kiva kun siinä ois joku Super Marion kuva niinku mulla oli lapsena vyölaukussa. :D

Tämä on VYÖLAUKKU, ois kiva kun siinä ois joku Super Marion kuva niinku mulla oli lapsena vyölaukussa. 😀

Hankintalistalla on vielä jeesusteippi. Onko se oikeelta nimeltään ilmastointiteippi?! Jos ei muuta käyttöä, niin saa tuo mun mies mut ainakin hetkeks hiljaseksi sen avulla.

Ja tietty hankitaan vähän itsehoitoapteekki kamoja. Retkeilijän ensiapulaukku onkin jo. Mutta siitä sitten enemmän ihan omassa kirjotuksessaan.

 

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , | 4 kommenttia

Voihan matkavakuutus…

Huh huh, etten paremmin sanois… Aiheena siis vakuutusyhtiöiden vertailu.  Tässä on nyt enemmän tai vähemmän kuukausi käytetty noiden vakuutusyhtiöiden hätyyttelyyn. Mutta vihdoin näyttää siltä, että homma alkaa tuottaa toivottua tulosta. Monesti toivoo, että ois tienny etukäteen ni ois taas aikaa ja hermoja säästetty aika tavalla.

Elikkä matkavakuutus oli meidän (me=minä ja significant other) metsästyksen kohde ja nimenomaan vuoden reissulle. No enste tietty kysyttii paikoista missä meillä on jo joku vakuutus ja nää oli Aktia eli Folksam ja If. Vesiperä vedettiin. Ne ku ei ees myössä matkavakuutusta, jos ei oo kotivakuutusta. Siis hä!??! Vien rahani siis muualle. Mikäköhän juttu tämäkin muuten on? Fiksumpi voi kertoo mulle vastauksen tähän logiikkaan. Tähän kohtaan hieman taustoitusta.  Meillähän ei sitte ole enää kotia mitä vakuutta ku reissuun lähetään niin ei herunu vakuutusta edellä mainituista yhtiöistä. Siirretään kirjat vanhempien luo, joko molemmat omansa tai sitten vaan toisen. Eli kyseessä ei ole muutto ulkomaille, vaan matka ja halutaan edelleen pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä, koska se on käsittääkseni matkavakuutuksen myöntämisen /voimmassaolon edellytys… Korjatkaa toki, jos oon väärässä.

Sitte kysäsin mun pankin kautta ja se vakuutusyhtiö oli toi Suomen vahinkovakuutus oy. No niiltä ois vakuutuksen saanu, mutta sieltä tuli vastaukseks semmosia lukuja (n. 750€), että alko ihan heikottaa. Totesin vaan kylmän rauhallisesti, että saan muualta kyllä varmasti halvemmalla ja tässä kohtaa kiitos, mutta ei kiitos.

Kysyttiin myös Turvasta, se kun on tuon paremman puoliskoni ammattiliiton vakuutusyhtiö ja sieltä oltais molemmat saatu vakuutus ja se ois kustantanu noin 450€ per nenä. Edellyttäen tietty, että jäsenyys säilyy koko vuoden ja jäsenmaksuja maksaa vajaa 20€/kk. Tässä kohtaa mä olin jo, että nyt puhutaan jo vähän mukavemmista summista.

En kumminkaa luovuttanu, vaan pommitin vakuutusyhtiöitä lisää. Op Pohjola lupas matkavakuutuksen hintaan 334,63 ja Lähi Tapiola oli jotai 400-500€. Lähi Tapiola oli kumminki semmonen, kun lupas pidemmänkin kun vaan vuoden matkavakuutuksen ja siks mietin tätä vaihtoehtoo pari minuuttia kauemmin ku muita. Eihän sitä koskaan tiedä kauan tuolla maailmalla viihtyy… Muilla tutkimillani vakuutusyhtiöillä ehdoton katto matkan kestossa oli tasan vuos.

Kaveri myös vinkkas dan sukellusvakuutuksesta ja se oli ihan varteen otettava vaihtoehto. Mun mielestä se olis maksanu noin 380€. Se siis olis kattanu muutkin ku sukellukseen liittyvät hommat, mut tavaroille siinä ei saanu vakuutusta. Sukeltajille kumminki edullinen vaihtoehto, kun normaalisti matkavakuutus ei sisällä sukelluksesta aiheutuvia vammoja yms.

Ja sitten tämä viimeisin (mutta ei todellakaan vähäisin) vakuuttaja, joka tuli mieleen oli Fennia. No siellä ensin netin chatissä kyselin, että onnistuuko vuoden matkavakuutus ilman kotivakuutusta ja jos onnistuu nii mihin hintaan. Ja vastaus pudotti mut tuolilta 236,84€! Mä melkein riemusta kiljuin ja enkelikuoro huusi hallelujaa korvissa. Vastauksesta toipumiseen meni monta päivää tai oikeesti mulla oli muka niin kiire taas, että jätin vakuutusvertailut hetkeks. Tänään sitten otin luurin kauniiseen käteen ja rimpautin Fenniaan ja sieltä vahvistettiin se minkä jo tiesin. Me ei meinattu ensin kitsauksissamme ottaa tavaroille ollenkaa vakuutusta, mutta nyt on ehkä pakko, kun sen saa siihen edukkaaseen hintaa päälle ja silti hinta on paljon paljon halvempi, kun monissa muissa yhtiöissä.

Nyt mä vaan kysyn, että onko tää liian hyvää ollakseen totta? Hope not!

Kaikki noi hinnat on siis per henkilö ja on suurimmaks osaks noin hintoja ja niihin ei sisältynyt matkatavarat. Tässä huomattiin taas, että kannattaa vertailla. Reissubudjetti voi pienentyä monella satasella, jos ei nää vaivaa ja tyytyy ensimmäiseen vaihtoehtoon.

 

 

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Reissupäätös, sen syntyminen ja syyt

Kaiken alkuhan on päätös, tai oikeastaan ajatus. Päätös syntyy, kun ajatusta on punnittu ja mietitty. Toisilla päätökset syntyy nopeasti ja toisilla kestää kauemmin. Päätös ei itsessään riitä, ellei ole tahtoa ja päättäväisyyttä. Itsellä tai oikeammin meillä, eli minulla ja avomiehelläni ajatus reissusta kumpusi minulta. Olen koko aikuisikäni viettänyt enemmän tai vähemmän vaihtelevaa elämää ja muuttanut usein. Aloillani olen pysynyt korkeitaan kaksi vuotta kerrallaan. Viimeiset puolitoista vuotta olen ollut samassa paikassa ja viettänyt melko miellyttävää elämää. Jotain kuitenkin puuttui. Viime syksynä alkoi ahdistus kasvaa niin suureksi, että halusin muutosta. Keskusteliin miehen kanssa asioista ja siitä mitä elämältä halutaan. Ehdotin hänelle ensin puoliksi leikilläni lähtöä Australiaan ja yllättäen sain myöteistä vastakaikua lähes samantien. Noh mikäs siinä sitten ja niin reissupäätös oli syntynyt. Tämä tapahtui kutakuinkin marras-joulukuun vaihteessa 2014. Ihan aluksi ei kerrottu kenellekään aikeistamme. Noin pari kuukautta nautittii keskenämme ajatuksesta ja sitten vasta pikkuhiljaa kerrottiin, ensin parille kaverille, sitten työpaikalla ja lopulta vanhemmille (mitä muuten ennakkoon jännitettiin eniten 😀 ).

Kun reissupäätöksestä on kertonut, yleisin kysymys mitä vastaan on tullut on ”eikö sua pelota lähteä”? Hetken mietittyäni vastasin, että enemmän mua pelottaa olla lähtemättä. Itseni on helpompi keksiä syitä lähteä, kuin jäädä. Niitä syitä lähteä on niin monta, mutta tässä muutama: Matkustaminen, uusi maa, uudet paikat, luonto, eläimet, uudet tuttavuudet, seikkailu, itsetutkiskelu, tuhannet uudet kokemukset ja oppiminen, asioiden näkeminen uudestä näkökulmasta ja selviää siinä varmaan yhtä ja toista tuosta elämänkumppanista.

Tietysti mua myös vähän pelottaa lähteä. Terve määrä pientä pelkoa on aina hyvä olla matkassa mukana, mutta sen ei saa antaa hallita ja estää. Eniten mua tässä pelottaa se, että löytyykö töitä millä elättää itsensä reissussa. Ja sitten toinen asia mikä mietityttää jo nyt, on paluu takaisin Suomeen ja se mitä sitten tapahtuu. Mutta lienee tässä vaiheessa turha punnita tuommoisia. Olen sen verran monissa liemissä keitetty ja oppinut sen kautta huomaamaan, että kyllä kaikki aina järjestyy ja elämä kantaa. Suurimmaksi osaksi elämä on siitä omasta asenteesta ja yrityksestä kiinni.

Toinen asia mikä reissupäätöstä on vain vahvistanut on työt täällä Suomessa. Kumpikaan meistä ei ole unelmatyössään, eikä siksi koe työpaikasta lähtemistä ongelmana. Sitä kuulee toitotettavan nykyään joka tuutista, että pitää olla tyytyväinen kun on työtä. Ja tottahan se on! Niin monella meistä sitä ei ole. Reissupäätös on myös saanut hyvän vastaanoton meidän työpaikoilla. Monet lähes kadehtii meitä ja harmittelee sitä ettei itse ole lähtenyt, silloin kuin se oli vielä mahdollista… Tämän kun kuulee vanhemman kollegan suusta, tulee itselle vielä varmempi olo reissupäätöksesta. En kinä halua olla se henkilö, joka ei lähtenyt.

Making a big life change is pretty scary. But, know what's even scarier? Regret.

Making a big life change is pretty scary.
But, know what’s even scarier?
Regret.

Me molemmat siis käymme täysipäiväisesti töissä ja molemmilla enemmän tai vähemmän varma työpaikka. Emme silti pelkää jättää töitä ja lähteä. Työpaikat ja töiden tekeminen kuitenkin mahdollistaa sen, että voimme lähteä, koska aivan ilmaistahan se reissaaminen ei ole vaikka kuinka pienellä budjetilla yrittäisi elää. Raha, säästäminen ja reissubudjetti nousee vielä jutun aiheeksi myöhemmin tässä blogissa.

Tässä mun mielestä juttuun sopiva biisi. 🙂

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Rinkka se varusteiden kuningas(ko)?

Hyvät ja oikeat varusteet lienee yksi kriittisimmistä reissun onnistumisen edellytyksistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvällä asentella pääsee pitkälle! Seuraavaksi esittelen meidän, eli minun ja paremman puoliskoni rinkat.

Mulla itselläni oli jo olemassa rinkka, kun tähän reissupäätökseen tultiin. Rinkka on Retki merkiltään ja tilavuus 65+10. Joidenkin mielestä naiselle jopa liian suuri… Käytännössä sitä en ole paljoa ehtinyt käyttää. Mitä nyt pari kertaa sen olen ottanut matkaseuraksi pohjoseen menevään junaan. Mutta millään överi vaelluksella tai pidemmällä reissulla en sitä ole testannut. Eli varsinainen tulikaste on tältä rinkka noviisilta kokematta. Rinkka on aikoinaan ostettu Tarjoustalosta ja hinnasta mulla ei ole muuta muistikuvaan, kuin alle 100 euroa sen on täytynyt olla. Arveluni perustan ihan tyystin siihen, että silloin kun sen olen ostanut, on rahatilanne ollut sen verran heikko ettei kalliiseen ole ollut yksinkertaisesti varaa (olin juuri saapunut Suomeen kukkaroa keveltäneeltä vaihtari reissulta Jenkkilästä). Retki merkin laadusta tai käyttömukavuudesta en osaa sanoa mitään. Se selvinnee viimeistään reissun päällä…

Yksi rinkka siis oli jo olemassa, mutta toinenkin tarvittiin. Vaihtoehdot on joko lainata tai ostaa. No meillä ei ollut ainkaan mielessä ketään keneltä lainata ja olemmehan kuitenkin lähdössä ainakin vuodeksi reissuun ja siksi rinkan ostaminen oli mielestämme ainoa vaihtoehto. Toinen rinkka saapui siis perheeseemme vasta reissupäätöksen jälkeen ja se olikin ihka ensimmäinen varustehankinta ja teki näin koko reissusta käsin kosketeltavan.

Rinkka joka ostettiin ja tulee miehen kannettavaksi on Deuter. Tilavuus 75+15. Joidenkin mielestä varmasti AIVAN liian suuri, koska tunnetustihan sitä tulee pakattua enemmän mitä enemmän on tilaa ja näin ollen painoa kertyy rinkalle. Uskomme kuitenkin sinisilmäisesti, että näin ei missään nimessä tule käymään… Tosin onneksi tämän rinkan kantaja on keskivertoa pakkasen panettelmaa pulkannarua huomattavasti jykevämpi. Rinkkaa testattiin ja tutkittiin liikkeessä ja huomattiin sen olevan tukeva ja kantolaite kuulemma aivan huippu.

Rinkka kaverit odottaa lähtöä

Rinkka kaverit odottaa lähtöä

Rinkka ostettiin Scandinavian Outdoor Store liikkeestä. Saatiin siellä niin asiantuntevaa ja hyvää palvelua, että tuo rinkan hinta 270 euroa ei tuntunut varsin suurelta ja Visaa tuli vingutettua melkein hymyssä suin. Me suosittelemmekin, että kannattaa kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja kysyä neuvoa kertomalla omat tarpeet. Näin ainakin oma epävarmuus vähenee, jos ei satu olemaan asiantuntija.

Nyt odotellaan sormet syyhyen, että saadan pakata ja heittää rinkat selkään.

Tulevaisuudessa seuraa kirjoitus siitä mitä pakata mukaan ja miten ja muita reissun valmisteluun liittyviä juttuja!

Tallennettu kategorioihin Matkavalmistelut | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kohti uutta ja tuntematonta…

Tää blogihan on perustettu ihan sitä varten, että käsittelen täällä tulevaisuudessa reissaamiseen liittyviä juttuja. Jonkinlainen taustoitus tähän lienee paikallaan. Iältäni olen siis jo lähempänä kolmeakymppiä, kuin kahtakymppiä hipova ja matkusteluun täysin mielensä ja sydämensä menettänyt nainen. Tämän reissaamisen manian olen näköjään onnistunut tartuttamaan ainakin joltain osin myös avopuolisooni. Tai ainakin hän on suostunut pakkaamaan rinkkansa kesäkuussa ja suuntaamaa kohti Australian mannerta. Jujuhan tässä on se, että tarkoitus on olla reissussa vuosi. Working holiday viisumit hankittuna ja menoliput ostettuna, joten aika todelta tämä unelma alkaa tuntua. Toki onhan tässä vielä jokunen kuukausi ennen lähtöä, mutta valmistelut on jo kovassa vauhdissa. Niistä valmisteluista on tulossa sitten hiukan myöhemmin lisää. 

 

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , , | 1 kommentti